Junnu,Pönttöiisakki ja Vanha Rouva..

Jep, tänään ajattelin esitellä teille meidän perheen karvapallot mallia koira joten aloitetaanpa tuosta "Junnusta" eli kyseinen kaveri on tosiaan lauman nuorin ja on rodultansa Ranskanbulldoggi (Bulldog Frances). Ikää sillä sellaiset 1,6vee mutta kukaan ei ole oikeen varma todellisesta iästä kun koira ostettu Espanjasta lemmikkieläinliikkeestä.
Junnu on luonteeltansa äkkipikainen ja hiukka hölmö ja viimmeisin havainto on että se on kuuro :( En tiedä kuinka paljon se kuulee kun välillä se on tikkana ovella kun ovikello soi ja välillä se ei reagoi ollenkaan, pitää käydä tarkastuttamassa koira jossain vaiheessa eläinlääkärillä niin eiköhän se selviä. Junnu muuten todella hellyydenkipeä ja rakastaa sängyssä mammimistä, mieluiten äiskän jaloissa peiton alla. Lempipuuhiin kuuluu kaiken repiminen ja syöminen, kaikki kelpaa minkä eteen laittaa, mutta kumma kyllä vaikka kaveri söisi hevosen niin massaa ei kerry ja lihoamista ei tapahdu.

Ja seuraavana esittelyssä tuo "Pönttöiisakki" eli perheen lellipoika, 4 vuotias labradorinnoutaja. Poitsulla massaa 40kilon edestä joten ei ole ihan kivaa kun "hyykkyyn pitää päästä" (syliin siis) . Pönttö on meidän aamuvirkku ja pitää huolen siitä että mamma kerkee aamulla töihin, koira nimittäin istuu sängyn vieressä kun herätyskello soi ja aloittaa hillittömän puskemisoperaation että saa meikäläisen ylös sängystä, ja kunhan nousen niin poika juoksee ympäri koko asuntoa kenkä suussa onnesta soikeana. Lapukkahan on yksi suosituimmista perhekoiraroduista ja ymmärrän kyllä miksi, tuo meidän omaa sellaiset lehmänhermot eikä hermostu juuri mistään, junnu kun yrittää kiusata minkä kerkee mutta toinen vaan joko siirtyy toiseen paikkaan tai nostaa enemmän päätään ja väistelee junnun teräviä hampaita. Ainoastaan kaksi kertaa olen joutunut menemään väliin kun pönttö ja junnu tappeli niin että veri roiskuu. Labradorithan on myös tunnettuja suuresta ruokahalustaan ja sen on kyllä saanut huomata, viimeksi tänään oli kokonainen kattilallinen kaalikeittoa hävinnyt mystisesti sillä väliin kun kävin viemässä tytsyn anopin luo. Tuhoa tuo poitsu on saanut aikaiseksi yli 500eurolla jo, esim puoli sohvaa,kenkiä,moottoripyöräkypärä yms. joten on ollut kallis koira.. :(

No viimmeisenä Vanha Rouva sitten, kohta 11vuotias kääpiösnautseri joka pitää pojat kurissa. Rouva on oman arvonsa tunteva ja hieman ronkeli vanha täti joka tuli minulle aikoinaan sijoituspentuna. Omistajaksi pääsin kun rouva sai pentuja ja rouvan yksi pentukin jäi meille kuudeksi vuodeksi (luovuin pennusta kun lähdimme espanjaan) . Kun rouva oli pentu käytiin melko useasti koiranäyttelyissä mutta viimme vuosina rouva on saanut elellä ihan rauhallista koiranelämää meillä ilman "ulkonäköpaineita", näyttelyyn kun snautserit pitää trimmata ja siitä tuo vanhus ei oikein piittaa.

Siinä esittely, kiitos, anteeksi ja näkemiin!