lauantai 16. helmikuuta 2013

Väliaikatietoja :)

Huh, ei sitten tullutkaan ohareita, ONNEKSI!
Ja vielä sokerina pohjalla asia järjestyi parhaalla mahdollisella tavalla, tietty monen mutkan kautta mutta kumminkin..
Ainut iso ressimomentti joka aiheuttaa vielä vatsaväänteitä on tuon hoitokoiran kohtalo tästä päivästä lähtien, epätietoisuus aiheuttaa kamalan olon.. Aina jotain!
Tänään olisi vielä muutama juttu mitkä on pakko hoitaa ja sitten saakin mennä ihan ihmisten ajoissa nukkumaan jotta jaksaa lähteä aamulla lentokentälle.


torstai 14. helmikuuta 2013

Hyvää Ystävänpäivää!

..ehkä hieman myöhään tänään mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan :)

                                        Parhaan ystävän kanssa voi jopa pieraista häpeilemättä : )

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ärsytys Maximus

Argh.. Miten aina käy näin?
Sitä luulee että hommat on hanskassa ja hanskat kutakuinkin tallessa ja sitten yksi siis vain yksi ja ainut ihminen voi hukata hanskat ihan totaalisesti, höh..
Noh ei auta kun ettiä ne hanskat ja ottaa hommat taas haltuun mutta millään ei jaksais enää edes ajatella asiaa, mutta kun on pakko.
Kyse on siis tällä kertaa luottamuksesta tai oikeastaan tässä tapauksessa menetetystä luottamuksesta, luulin oikeasti että voisin luottaa erääseen henkilöön kun oli luvannut minulle hoitavansa hommat mutta kuinkas kävikään, ihminen ei edes vastaa tällä hetkellä viesteihin joten oletan että oharit tuli :(
Juuh, ja asian piti olla sovittu ja sillä oletuksella olin lähdössä suomeen  hyvällä mielin, no hyvällä mielin lähden kumminkin, se ei muutu miksikään mutta jumalaton stressinpoikanen istuu olkapäällä pikkasen liian myöhään.
Eniwei, asiasta toiseen, koira on valmiina matkalle, jeeei, joku asia joka toimii sentäs :)
Mutta näihin tunnelmiin, täytyy lähteä sinne työpalaveriin!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kiirettä pukkaa

Heissun heiluvilles :)
Täällä kiirettä pukkaa kun viikko enää pohjanmaan matkaan, on kalenteri pullollaan to-do juttuja, mutta kun meinaa laiskottaa kuten yleensä kun tietää et ois pakko..
Huomenna iltapäivällä Lucan matolääke-keikka eläinlääkäriin jotta saadaan pakollinen sydänmatolääke annettua ja passiin leima, keskiviikkona työpalaaveri tulevaisuuden työjutuista, torstaina tarttis varmaan viimmeistään aloittaa tän kämpän raivokas siivoaminen, perjantaina tuplabuukkaus työrintamalla joten silloin ei paljoa hutsita kotona tehä, lauantaina työpalaveri kahden seuraavan viikon asioista sekä hoitokoiran vienti naapuriin ja sunnuntaina vihdoinkin aamupäivällä lento suomeen. Huh, meinaa melkeen pyöryttää mutta toisaalta hyvä että tekemistä piisaa niin aika ei tule pitkäksi :)
Tytsyllä vielä pari koetta tälle viikolle, huomenna englanti ja perjantaina TAAS matikankoe, ihmetyttää hieman kokeiden paljous nyt, meinaakohan koulu imeä viimmeisetkin voimat lapsukaisista ennen hiihtolomaa?Tytsyn matkalaukkuun ei taida muuta mahtuakaan kun koulukirjoja, viikon ekstra loma voi kostautua sillä että kotitehtäviä on sitten miljuuna :(  mutta eiköhän siitäkin selvitä.
Kattelin tuossa säätiedotuksia pohjanmaalle ensi viikolle ja toivottavasti pitävät kutakuinkin paikkansa eikä tule paukkupakkasia jotta tuo pikku-karvatti pärjää suomessa, toisella kun ei ole pakkasenkestävää turkkia ja ei ole koskaan lumea nähnyt, mielenkiintoista kattoa miten juniori suhtautuu koko hommaan, ensin junamatka malagan kentälle, sitten lentomatka boksissa (yritetään totutella koko viikon boksissa olemiseen kyllä, ja annetaan rauhoittava ennen lähtöä.) sitten kaamea järkytys kun tassut jäätyy ja kylmä lumi tarttuu turkkiin yms.. :) Jännittäviä juttuja siis :)

minne se kaveri meni?


sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Tavallinen sunnuntai..

Huh hei ja hellät tunteet.
Normaalia sunnuntaita vietetään typylin kanssa, pyttipannua a`la Findus kera paistetun kananmunan vedettiin tuossa antaumuksella kohti ääntä juuri ja sitä ennen käytiin lenkillä hurttikaisten kanssa. Haastetta lenkkeilyyn  tuo hoitokoira Martta kun ensinnäkin on hieman epäsosiaalinen toisia koiria kohtaan ja toiseksi hällä hyrrää hormuunit tällä hetkellä juoksuajan muodossa melkoisen kovaa joten saa todella kävellä koiruuden kanssa kieli keskellä suuta jotta pysyy edes tiellä, sen verran haipakkaa menoa. Kolmas haaste tän päivän lenkillä muodostui noin viidestäkymmenestä lampaasta ja kolmesta lammaspaimenkoirasta, voi jee sitä älämölöä kun Martta, Luca ja paimenkoirat huuteli törkeyksiä (?) toisilleen.
No nyt koiruudet makaa vierekkäin sohvalla ihan raatona joten tais tehdä lenkki ihan hyvää kaikille :)
Se 23 päivää josta viimme postauksessa puhuin on yllätys,yllätys muuttunut nyt viiteen päivään, jeee, mutta kuten yleensä meidän elämässä,ei kannata vielä tuulettaa . Nääs meidän perheessä kun asiat AINA mutkistuu jollain tapaa :)
Mukavaa sunnuntai-päivän jatkoa kaikille!