maanantai 31. tammikuuta 2011

Aavan meren tuolla puolen...

...jossakin on maa....

Niinpä, mutta mikä se maa seuraavaksi on? Toisaalta olisi kiva nähdä enemmän paikkoja mutta taas toisaalta olisi kiva muuttaa takaisin suomeen, kauhea ikävä iski tänään, varsinkin kun äitini oli laittanut yllätyspaketin postiin joka sisälsi herkkuja, juhlamokkaa suklaata ja salmiakkia, nams! kiitos Mamma!

Siinäpä pulma joka on ratkaistava melko pian,ja lainaan tässä kohtaa erään hyvän ystäväni sanoja " tää paikka on niin nähty, niin nähty" , ja kyl jämpti on näin!
Oletin silloin kun tänne reilu vuosi sitten muutimme että kun me suomalaiset olemme n.s kaukana kotoa, niin jollain tapaa pidämme kuitenkin yhtä mutta kantapään kautta sain oppia sen että väärässä olin... mikä pettymys..!
Mutta tämä vuosi täällä Espanjassa on myös opettanut meitä olemaan avarakatseisempia kaikelle /kaikille ja toivon että myös tyttö on oppinut ajasta jotakin jonka hän ehkä (toivottavasti) muistaa sitten vanhempana.

Sen tiedän että jos emme olisi tänne lähteneet niin isännällä olisi burnout tällä hetkellä ja sitten vanhana keinutuolissa olisi harmittanut, miksi emme lähteneet silloin kun oli mahdollisuus..?!

Espanja tulee aina olemaan erityisellä paikalla sydämessäni, pidän paikallisista ihmisistä ja ruoka on maittavaa,säät hippasen paremmat kun suomessa ja bussitkyydit halvempia mutta silti Suomi vie voiton :) kerran Pohojammaalta, aina Pohojanmaalta !

Juuh, että silviissiin tälle illalle,kiitos, anteeksi ja näkemiin !








sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Sunnuntaita...

Viikonloppu taas vierähti, miten päivät meneekin näin nopeasti?

Isäntä kävi kotona kääntymässä torstai-illasta lauantai-aamuun, ja aikaiseksi ei sitten saatu muuta kun riita :(

Lauantai meni töissä ja seuratessa neidin vointia, pe-la välisenä yönä kuumetta sellaiset 38 astetta mutta nyt vaikuttais olevan kyllä kunnossa, onneksi!



Koiria piti tänään käydä viemässä vuorille että saisivat juosta vapaana mutta perillä huomasimme sttä siellähän on lehmien kokoontumisajot, joten en uskaltanut laskea kavereita vapaaksi, olisi voinut ainakin juniori jäädä pillastuneen lehmän jalkoihin, sen verran vaille itsesuojeluvaistoa tuo karvajalka on.

Taitaa huomenna tulla täällä Espanjassa vettä, tuuli yltynyt ja kylmälle tuntuu, no eipä tuo haittaa, lisää vaatetta vain päälle ja menoksi...

Ja huomenna maanantai, vihaan maanantaita... blääh..

lauantai 29. tammikuuta 2011

"On vahva kuljetusammattilainen...."

.."veteraani tai nuorukainen

tai ratissa railakas nainen..

näin Suomi pysyy pyörillään..."



Näin lauloi joskus Matti Esko ja kuinka totta se onkaan? Koska jos kuljetusammattilaisia eli tuttavallisemmin "kuskeja" ei olisi niin miten maailman sitten kävisi? Ruoka loppuisi kaupoista, bensiinit asemilta yms yms...

..."keskikaistan koheltajat paukuttavat suuta,
raskasliikenne tientukko on..
mutta pyörät nää jos pysähtyis,
niin kohta ilman muuta
tyypeillä ois pöytä puuroton"...

Mutta mietitäänpä se kurjempi puoli ammatista, eli perheenisä joka ajelee monta viikkoa pitkin ja poikin kaukana perheestään, miltä hänestä tuntuu lähteä pitkälle reissulle vailla tietoa koska seuraavan kerran pääsee kotiin?!

Joku voisi sanoa että "eihän se ole kun mennä vain" mutta onko ihan aikuisten oikeesti niin? Tuskin!

Sinä näet kuinka lapsi itkee ikäväänsä, pyytää jäämään kotiin mutta tiedät että se ei ole mahdollista, tuntuu että sydän halkeaa, mutta mentävä on kumminkin...



Mutta elämä on joten...



"mä oon rekkamies, eessä vapaa

puhdas paita, kotona kolme yötä..

kello neljältä soi,taas lähti rekkamies..

on filmeissä tää tosimiesten työtä...

.......Ajan taas......



Mikä pitää miehen tiellä?

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Surua...

Kuulin juuri että ystäväni koira lentänyt koirien taivaaseen, poika oli saanut kohtauksen jota ei saatu lääkkeillä pysäytettyä :(
Onneksi koira lähti kärsimättä ja ystäväni olivat läsnä hyvästelemässä rakkaan karvakuononsa.
Kyseisillä ystävillä tapahtui tämä sama asia toiselle heidän koirista viimmeksi pari kuukautta sitten joten heillä todella suuri suru.

Tälläiset asiat pistää miettimään omaa elämää ja omia karvatteja, tuo kamala aika ja tapahtuma on väistämättä myös itsellä edessä.... en pysty edes ajattelemaan kuinka pahalta tuntuu

Mutta olen kiitollinen siitä että omat karvakuonot on olemassa, en osaisi enää elää ilman että joku röhnöttää vierellä tv:tä katsellessa tai päästelee tuhnuja ruokapöydän vieressä, koirat kuuluvat elämään :) vaikkakin niistä se oma huoli ja murhe onkin.

Että tälläistä tälle päivälle, josko huominenolisi valoisampi?

tiistai 25. tammikuuta 2011

Itku,potku raivari....

Voi elämä ja sen kevät, miten saa tytön ymmärtämään?

En tainnut edellisessä postauksessa kertoa että talouden miesvahvistus ajaa rekkaa euroopassa ja sehän meidän neitiä kismittää kovasti :(

Tyttö on täysin isin tyttö ja sen kyllä huomaa, jatkuvat itku-potku-raivarit jokapäiväisiä silloin kun isi ei ole paikalla, ja äidin hermot on riekaleina, olen täysin neuvoton, mitä minä teen?
Lahjonta,kiristys tai uhkailu ei toimi, nimimerkillä kokeiltu on :(
Kertokaa ihmeessä jos teillä on vinkkejä!

Espanjassa tänään samanlainen keli kun eilen, asteita sellaiset +9, eli tuulla tuivertaa ja sadetta ripottelee mutta eipä tuo haittaa kunhan pukee kunnolla päälle, kiitos suomen sadevaatteet ;) täällä ei oikeen ymmärretä "sadeulkoilua" joten kunnon sadevarusteita vaikea löytää.
Juniorihauvakin pääsi ulkoilemaan sadehaalarit päällä, pitäisi vaan löytää kunnon sadehattu (?onko sellaisia koirille?) tai sitten hupullinen haaalari kun koira vihaa kun vettä sataa sen pystykorviin. Lapukkaherra rakastaa vettä joten hälle tämä sadekeli ei tuota ongelmia mutta vanharouva on sen verran mukavuudenhaluinen että sateella ei viitsisi ulos mennä.

Voipi olla että viikonloppu onkin sitten oikea perheviikonloppu, isäntä soitteli että mahdollisesti pääsee reissusta kotona käymään, jippee !

maanantai 24. tammikuuta 2011

Vihdoinkin!

Niinkun otsikossa lukee, vihdoin aloitin bloggaamisen pitkän pähkäilyn jälkeen.. Saapa nähdä mitä tästä tulee!

Blogi tulee käsittelemään meidän perheen arkea, suruja, murheita mutta myös iloa ja naurua, joten kaikille tasapuolisesti TERVETULOA MUKAAN :),toivottavasti viihdytte!



Aloitetaanpa meidän perheestä , siihen kuuluu meitsi, isäntä, kohta kahdeksanvuotias tytär ja kolme karvajalkaa mallia koira, koirat roduiltansa kääpiösnautseri ( eli" käppänä") 10 v, labradorinnoutaja 3,5v ja juniorina ranskanbulldoggi joka on reilu vuoden vanha, vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis piisaa :)

Asumme tällä hetkellä Espanjan aurinkorannikolla (höh ,kun katsoo ikkunasta ulos näkee vain sadetta ja harmaata...) mutta olemme kotoisin pohjanmaalta. Tulimme tänne "lomalle" mutta tänne sitten jäimme toistaiseksi :)

Arki täällä Espanjassa ei erotu Suomen arjesta oikeastaan paljoakaan mutta muutamat jutut kumminkin ovat mainitsemisen arvoisia, esimerkiksi lapsia ei voi päästää yksin ulos (laki kieltää alle 12 vuotiasta kävellä yksin kouluun, pitää olla saattaja)
koska täällä melko paljon lapsiin kohdistuvaa ahdistelua, ikävää mutta totta :( ja sehän meitä harmittaa, tyttö kun oli suomessa tottunut leikkimään kavereiden kanssa ulkona.
Myös baarittelukulttuuri on hieman erinlainen kun kotosuomessa, täällä lapset osallistuvat myöhäisiin kekkereihin siinä missä vanhuksetkin, ei niinkun suomessa että lapset menee aikaisin nukkumaan ja vanhemmat jatkaa juhlimista :) eikä täällä juoda n.s lärvejä lasten mukana ollessa vaan täällä osataan juoda sivistyneesti, hyvä Espanja :)

Nonniin, tässä näin aluksi juttua,katsotaan mitä seuraavaksi
Voikaa hyvin!