Roadtrip 2012

Joko ehti ikävä tulla? Nou hätä, hengissä ollaan ja turvallisesti perillä täällä aurinkorannikolla, monen mutkan kautta tosin mutta kumminkin perillä J

Kerronpa meidän reissusta, päin metsää mentiin taas rytinällä (ei kirjaimellisesti mutta..) niinkun yleensä mutta hätä keinot keksii.

Reissu alkoi mukavissa merkeissä, hieman haikeissa merkeissä tietty mutta mieli korkealla suunnattiin auton nokka kohti Turkua ja viikkarin satamaa, vettä tuli kun sen tutun Esterin hanurista, aivan niinkun edellisellä kerralla kun etelään lähdettiin (silloin satoi alijäähtynyttä vettä), juniori piereskeli pahan hajuisia paukkuja, mutta eipä se matkantekoa haitannut. Matka alas pohjanmaalta meni hyvin, aamuyöstä muutaman tunnin tirsat aapis-aseman parkkipaikalla ja aamulla satamaan hajupommien jatkuessa. Laivalla hetkeksi makuuasentoon ja sen jälkeen syömään herkkuateria Ellas ravintolaan ( suosittelen tonnikala-annosta, ei mitään purkkikamaa vaan ihan aikusten oikeata tonnikalaa, jummy!) Laiva-matka koirien kanssa yllätti positiivisesti, jokainen karvatti näytti parhaimmat puolensa olemalla nätisti ja käymällä asialla hiekkalaatikolla J

Noh, illalla Tukholmasta suunnattiin eteläänpäin ja oli tarkoitus pysähtyä ruokkimaan karvatit kun isäntä huomasi ikävän ”seuralaisen”, nimittäin auton pakoputkesta puhalsi ilkeää mustaa savua, voihan venäjä L pysähdyttiin huoltamon pihaan ja kappas vain, auto syönyt 50 km matkalla kaiken öljyn mikä oli autoon lisätty ennen matkan alkua, (ennen laivalle menoa tarkistettu ja öljyä oli hyvin koneessa)… Jaaaahas, mitäs nyt sitten?Pikapalaveri ja todettiin että ei uskalleta lähteä ajamaan 4000km, auto leviää ennen saksaa..scheiss!

Auton nokka takaisin kohti Tukholmaa ja peukut sekä varpaat pystyyn että autonreppana kestää satamaan ja vielä suomen puolella pohjanmaalle asti. Iltalaiva oli jo lähtenyt takaisin suomea kohden joten satama-alueella tuli seuraava ongelma, missä uskaltaa nukkua?Onneksi vartija sattui paikalle kun pähkäiltiin asiaa ja kysyimme saako kyseisellä paikalla nukkua, tämä onnistui ja onneksi parkkipaikalla oli valoja että ei tarvinnut ihan pilkkopimeässä nukkua. Seuraava vartija ilmestyi varttitunnin päästä ja lähestyi autoa, mitä nyt taas? ”Ootteko suomeen menossa” heppu kysyi selvällä suomenkielellä  ja meikäläiset hämmentyneenä vastaamaan että ”jooo,sinnehän me..” No tällekin vartijalle sopi että koisimme parkkiksella joten sinne jäätiin.

Aamulla ennen kukkonlaulua mentiin kyselemään laivapaikkaa aamulaivaan mutta laiva oli täynnä joten meitä kehotettiin n.s” venttijonoon” seuraamaan josko mahtuu mukaan, ja viisi minuuttia ennen laivan lähtöä ajettiin auton kannelle, huh helpotusta!!

Turun pääsä alkoi sitten taas se hermoja raastava jännitys josko auto kestää mummulaan asti ja meillä taisi olla kyllä jonkinsortin suojelusenkeli matkassa kun puolenyön jälkeen kaarrettiin anoppilan pihaan, jiiha..Kiitos auto kun jaksoit perille asti! Auto parkkiin, kamat ja koirat sisälle missä anoppi oli kahveet keitelly ja sitten nukkumaan. Aamulla mietintämyssy päähän, pakko päästä jollain tapaa etelään, typyn koulu alkanu jo ja jälkeen ei voi jäädä joten suunnitelma B käyttöön. Lentoja metsästämään internetin ihmeellisestä maailmasta ja saatiin isännälle sekä tytsylle parin päivän päästä lennot sekä meikäläiselle ja juniorille seuraavalle lauantaille lento. Kaksi karvattia jäi molempiin mummuloihin sijoitukseen ja täällä me nyt sitten ollaan, Espanjan auringon alla!

End of story J