perjantai 9. marraskuuta 2012

Miten..

sateenvarjo liittyy vessakäyntiin? No normaali olosuhteissa ei yhtään millään mutta mehän ei ollakkaan ihan normaali perhe joten meillä nuo kaksi asiaa liittyy toisiinsa sillä että jos haluat pysyä kuivin selin kun olet istunnolla sadepäivänä niin muista hyvä ihminen ottaa sontsa mukaan :) Nimittäin meidän tämänhetkinen asunto on kolmannessa (tässä talossa ylimmässä siis) kerroksessa ja meillä on kattoikkuna juuri wc-pytyn yläpuolella joka nyt vuotaa kun vesihana konsanaan :( On kuulemma ollut jos jonkinlaisia ammattimiehiä tarkistelemassa ja tiivistelemässä ikkunaa mutta toistaiseksi mitään apua siitä ei ole ollut, ja kun tuota vettä nyt tulee kun "Esterin teekannusta" ( ei saa sanoa enää että "sieltä" :) ) niin eipä tuota ikkunaa tulla ihan heti korjaamaankaan.. hmpf..
No se siitä..
Kova ukkosmyrsky iski eilen illalla yhdeksän aikaan ja näköjään samoilla linjoilla mennään tänäänkin, illalla salamoi kun linnanjuhlissa ikään ja kova pauke kuului meren yläpuolella, onneksi ollaan muutama kortteli rannasta :)
Eilinen iltalenkki kumminkin selvittiin miltei kastumatta, vasta loppuvaiheessa vettä alkoi tihuttamaan, ja lenkillä tapahtui ainkain Lucan mielestä kaikkea kivaa :) Niinkun olen joskus kertonut niin täällä Espanjassa koirat on todella hyvin koulutettuja ja nyt tietty olis ajatus että meitin pikkuisesta tulis aito epsanjalainen koiruus joka keittää vaikka kahveet pyydettäessä ;) Eli aloitettiin koulutus eilen ja yllätyin kuinka kovasti poika haluaa miellyttää emäntäänsä, päästin remmistä irti ja koira oli vapaa, edellinen karvatti olis pinkonu karkuun minkä tappijaloistaan pääsi mutta mitä tekeekään tämä? Pysähtyy ja tarkistaa mammalta että olenko mä tosissani päästänyt irti vai oliko vahinko?Vaikka Luca on vasta reilu kolme kuukautta vanha niin on tosi fiksu! Lenkkiä jatkettiin samalla tavalla, eli välillä pidin kiinni ja välillä koira oli irti, ja voitteko kuvitella ; ei tarvinnut kun kutsua koiraa nimeltä niin karvatti oli jo vierellä, eikä edes yrittänyt lähteä kauas...WAAAAU! Arvatkaa oonko ylpeä!? Samalla tavalla kun jatketaan niin tuo karvakorva ihan oikeasti keittää mulle ne aamukahvit joku kaunis päivä, heh..

Nyt on pakko lopettaa elvistely ettei mene liian imeläksi tämä touhu joten näihin tunnelmiin ... ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti